Hammaskalusto kuntoon

En ole aikoihin kirjoittanutkaan, anteeksi siitä. Oikominen jatkui leikkauksen jälkeen kumivetojen avulla, jolla oli tarkoitus ohjata leukaa sekä purentaa oikeille raiteilleen. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan se on kuminauha joka pujotetaan brakettien ylä- ja alapuolella oleviin koukkuihin atuloiden tai sormien avulla. Lisäksi tietenkin vaihdettiin viimeistely kaaret ylä- ja alapuolelle. Vetojen paikat vaihtelivat, alkuun helmikuun puolessa välissä kuvio tuli kolmion mallisesti, kolmion kärki ylöspäin. Ylhäällä 4. hampaassa ja alhaalla 4.&5. hampaissa. Kumivetoja on eri vahvuuksia, mutta minä sain kettulenkit. Ne eivät ole hyvin paksut mutta siirtävät purentaa napakasti. Alkuun leuka kipeytyi jonkin verran vedoista. Väreinä sain vain harmaat sen vuoksi että oppisin laittamaan vedon oikeisiin hampaisiin, ne merkattiin pinkeillä lenkeillä. Alkuun vedot häiritsivät, hankasivat posket verille. Kyllä siihen ajan kanssa sitten tottui, toki välillä olin laiskahko laittamaan niitä takai...

 Elikkäs pääsin kotiin leikkausta seuraavana päivänä tiistaina 1.2.-22. Tullessani kotiin olin hyvin väsynyt, mutta olin niin onnellinen päästessäni kotiin lääkepussi kourassa, odotin että saisin kissat viereeni! Niiden näkeminen sai minut iloiseksi, ja niiden avulla tulisin toipumaan hienosti. Teimme miehen kanssa lääkityssuunnitelman, lääkkeiksi sain antibiootit, vatsansuojalääkkeen, tulehduskipulääkkeet ja kolmiokipulääkkeen, tallensin sen MyTherapy sovellukseen (ei maksettu mainos) jotta lääkkeet tulisi syötyä oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan. Otin lääkityksen tueksi vielä maitohappobakteeri kuurin sekä normaali vitamiinit, D-vitamiinin ja rautakuurini. Nukkumapaikakseni valitsin sohvan, että voisin nukkua pysty asennossa. Ajatus pään laskemisesta vaakatasoon tuntui hirveältä, koska turvotus oli valtava. Siinä samalla söin hiljalleen proteiinijuoman ostamallani kastikepullolla, sillä oli helppo valuttaa ruoka suoraan suuhun. Suu ei tietenkään auennut leikkauksen jälkee...

Valmistelu alkoi kotona jo edellisenä iltana, raahasin kaikki oleelliset tavarat alakertaan, leikkauksen jälkeen välttääkseni yläkertaan kävelyä ja tuottamasta painetta leikkausalueelle. Pakkasin sairaalakassin, ensimmäisenä laukkuun sujahti suklaa tottakai, kutsukirje, kuulokkeet, puhelimen laturi, hiusharja, huulirasva sekä kotiutumisvaatteet. Eipä sinne sairaalaan kummoisia tarvinnut ottaa mukaan. Toin alas metallihyllykön, johon laitoin pikaruokia kuten pilttejä, proteiinismoothieita, pikasmoothieita (Muumi merkkisiä ;D), kirjoja, palapelin sekä vaihtovaatteet. Heitin jääpalapussit pakastimeen, otin blenderin sekä proteiinijauheen esiin. Niillä selviäisin ensimmäiset päivät kotona hyvin helposti. Olinhan tätä odottanutkin vuoden päivät!  Äiti tuli hakemaan minua kotoa kello 8 jälkeen, otin loput tavarat ja lähdettiin hakemaan sisko kyytiin minun henkiseksi tuekseni sairaalaan menoon. Olimme KYS illä noin varttia vaille 10 aamulla. Ilmoittauduin Kaarisairaalaan ja etsimme oikean...

Joo elikkäs pääpäivä on koittanut 31.1.2022! On tätä odotettukin! Tänään suuntana KYS suu- ja leukasairauksien polikliniikka ja leikkausosasto. Huhhuh että jännittää, ei nyt vielä mitenkään suunnattomasti, mutta kuitenkin sen verran että yöunet jäivät lyhykäisiksi, noin parin tunnin mittaisiksi. Torstaina 27.1 kävin KYSillä iki ihanan oikomis suuhygienistini vastaanotolla, hän vaihtoi muoviset kumilenkit metallisiin, jotta hampaat eivät liiku leikkauksen aikana, laittoi leikkauskoukut, joihin tulee kumivedot sekä katsoi että splintti istuu hyvin. Shgni, hän on kyllä kultaa ei voi muuta todeta! Perjantaina 28.1 sairaanhoitaja soitti sairaalaan tuloajan, joka oli minusta aika hyvä eli kello kymmenen aamulla. Kuitenkin minulla tulee matkaa sairaalaan, ja noukimme äitin kanssa vielä siskon mukaan minun henkiseksi tuekseni. Ps. Sisko oot paras!  Olen kerennyt jo valmistautua leikkaukseen pitkän tovin, koska alunperin leikkaukseni piti olla jo viime vuonna tähän aikaan. Leikkaus ajankoht...