Toipuminen leikkauksesta

 Elikkäs pääsin kotiin leikkausta seuraavana päivänä tiistaina 1.2.-22. Tullessani kotiin olin hyvin väsynyt, mutta olin niin onnellinen päästessäni kotiin lääkepussi kourassa, odotin että saisin kissat viereeni! Niiden näkeminen sai minut iloiseksi, ja niiden avulla tulisin toipumaan hienosti. Teimme miehen kanssa lääkityssuunnitelman, lääkkeiksi sain antibiootit, vatsansuojalääkkeen, tulehduskipulääkkeet ja kolmiokipulääkkeen, tallensin sen MyTherapy sovellukseen (ei maksettu mainos) jotta lääkkeet tulisi syötyä oikeassa järjestyksessä ja oikeaan aikaan. Otin lääkityksen tueksi vielä maitohappobakteeri kuurin sekä normaali vitamiinit, D-vitamiinin ja rautakuurini. Nukkumapaikakseni valitsin sohvan, että voisin nukkua pysty asennossa. Ajatus pään laskemisesta vaakatasoon tuntui hirveältä, koska turvotus oli valtava.

Siinä samalla söin hiljalleen proteiinijuoman ostamallani kastikepullolla, sillä oli helppo valuttaa ruoka suoraan suuhun. Suu ei tietenkään auennut leikkauksen jälkeen paljon. Illalla veli tuli kylään lapsensa ja naisensa kera, katsomaan kuinka voin. Rehellisesti sanottuna en jaksanut kovin paljon seurustella heidän kanssaan, väsymys otti vallan pitkän päivän päätteeksi.
Pidin kylmää kasvoilla niin paljon kun jaksoin. Illalla huuhtelin suun Gum Paroexilla ja voitelin huulet Bepanthenilla rohtumien hoitoon. Ensimmäisen yön nukuin pätkissä vaihtaen uuden jääpussin sulaneen tilalle, annoin pussin olla noin 30-40 minuuttia kasvoilla pyyhkeen sisällä ja tunti ilman, jotta kasvot ei paleltuisi. 

Ensimmäisen päivän otin hyvin rauhallisesti pesin sievästi kasvot, sipaisin Bepanthenia huulille. En oikeastaan pitänyt kylmää päivällä kasvoilla, koska sen kanssa oleminen oli hieman haasteellista jos liikkui. Kävin sen verran ulkona että hain postin ja laitoin kynttilät ulos palamaan. Lepäsin ja olin lähinnä puhelimella minkä jaksoin ja nukuin päiväunet. Illalla huuhtelin suun, pesin kasvot ja kävin nukkumaan, yö meni aika samalla tavalla kuin edellinenkin, pätkissä nukkuen ja jääpusseja vaihtaen.

Loput 3-5.2 päivät meni oikeastaan aika samaa rataa, syöden, leväten, käyden vähän ulkona, ottaen päiväunia. Kipu aaltoili asteikolla 1-10 siinä 3-6 välissä. Kivut pysyivät hallinnassa säännöllisellä säntillisellä lääkityksellä.

Kuudes päivä eli sunnuntai jo alkoi olemaan sellainen että jaksoin touhuta jo muutakin kuin syödä ja nukkua. Laskin kolmiokipulääkkeet pois, koska tuntui että ne aiheutti hyvin voimakasta väsymystä. Kävin kaupassa ja tuttujen luona kylässä, soitin isälle ja nautin pitkästä suihkusta.

Tiistaina 8.2 minulla oli leikkauksessa avustaneen kirurgin tapaaminen KYS illä. Hauska, häntä en ollut nähnyt ollenkaan, mutta hän oli nähnyt minut leikkauspöydällä tiedottomana! Heh. Hän putsasi haavat, poisti ylimääräiset ompeleet, puristi vanhaa verta haavasta (se vähän kirpaisi), katsoi purentaa, totesi kaiken olevan hyvin ja oikomiseni jatkuisi normaalisti suunnitelman mukaan oikojan pakeilla. Olin ollut kuulemma ensimmäinen joka oli leikattu koneavusteisesti (oletan sen olevan joku leikkausrobotin tyylinen) Hyvähän se on tietää näin jälkikäteen. Ei siinä, sehän on hygieenisempi ja tekee vähemmän inhimillisiä virheitä. Lähtiessäni sain mukaan jääpussin, jotta veren tuleminen tyrehtyisi. Kasvoni oli vielä turvoksissa toispuoleisesti. Kylmän pitäminen olisi kuulemma suotavaa. Kirurgian puolelta ei olisi enää tarvetta tavata minua, koska kaikki näytti olevan kunnossa. Olin helpottunut, paraneminen pääsisi kunnolla alkuun ja alkaisin pystyä pesemään hiljalleen hampaita. En ollut koko viikolla kuin sipaissut hammasharjalla hampaita, koska se teki niin kipeää, enkä halunnut että haavat aukeisivat täysin turhaan. Suuni ei silloin auennut tarpeeksi, ja haavat olivat vasta paranemaan päin. Näin jälkikäteen ajateltuna erittäin viisasta. Auttoi paranemisessa paljon, ja tuskin hampaat mätänisivät viikossa. Sitten aloin pestä parhaimpina päivinä hampaita, minkä pystyin. Välillä teki mieli itkeä koska suun aukominen suureksi teki gutaa niin sanotusti, Mutta nyt näin kolmen viikon jälkeen suun avaus on jo 2cm. 

Olen täysin unohtanut tämän julkaista ajoissa, anteeksi siitä mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Haha olkaa hyvä.