Under pressure, värillä on todellakin väliä!
KYS issä käyty torstaina visiitillä, jossa minulle asennettiin raudat. Pelkäsin ettei operation aloitus onnisikaan, koska minulle ei saatu terveyskeskuksessa laitettua yhtä separointirengasta.
Pelko oli aivan turha, koska KYS illä on niin ammattitaitoiset hammaslääkärit ja suuhygienistit!
Menin Kuopioon junalla varmuuden vuoksi, siltä varalta etten jaksa ajaa enää kotiin raskaan päivän jälkeen.
Meinasin myöhästyä jo suuhygienistin ajasta, koska törmäsin minun naapuriin KYS illä. Jäätiin siihen sitten jutustelemaan, ja tajusin neljää vaille 11 että nyt on jo KIIRE! Juoksin koko rakennuksen läpi ja istahdin penkkiin katsomaan että mikäs se minun vuoronumero olikaan. Juuri kun huomasin että numeroni on taululla, lähdin kiireellä etsimään oikeaa ovea. Näin että suuhygienistini yritti soittaa minulle, pahoittelin myöhästymistäni.
Eipä siinä mitään. Hän oli vasta nyt saanut tiedon siitä ettei minulle ollut saatu sitä yhtä separointirengasta paikalleen ja hieman huolestui tilanteesta, että kuinka minun käy. Hän laittoi vasemmalle puolelle separointirenkaan heti, jotta saataisiin tilaa kruunulle. Sillä välin hän laittoi kruunun oikealle puolelle, joka onnistui hyvin. Luotin lääkäriin täysin, pelkäämättä. Vasen puoli olikin sitten kinkkisempi, mutta hionnan ja levittämisen jälkeen kruunu saatiin kuin saatiikin paikoilleen! Olin hyvin tyytyväinen, ettei tämä aiheuttanut lisä harmia projektin aloitukselle. Sain erilaisia lankoja hammasvälien putsaukseen. Olin varmaan niin adrenaliinin vallassa ettei kruunujen asennus sattunut minua ollenkaan! Parempi niin, enkä kerennyt kiireessä juuri jännittää.
Minulle jäi odotusaikaa noin reilu tunti ennen brakettien asennusta, yritin hissukseen syödä ja rauhoittaa tykyttävää sydäntäni. Heti huomasin että kruunussa on joku osanen joka hankaa poskea. Kävelin opetusklinikalle odottamaan vastaanottoaikaani. Jännitin enemmän, koska minulle jäi aikaa pohdiskella, mutta kuitenkin tiesin suunnilleen mitä suuhuni tullaan laittamaan. Brakettien ja langan laitto oli piece of cake, hammaslääkäri kuitenkin joutui muuttamaan suunnitelmaa lennosta, koska kulmahampaani tarvitsee tilaa, joten toinen kulmahammas jätettiin ilman brakettia. Sain valita kuminauhojen värin, totta kai valitsin violetin! Sain vielä lopuksi tarkat ohjeet suun pesusta ja erilaisia putsausvälineitä plus suojapastaa. Kiitos osaaville ja ammattitaitoidille lääkäreille, kiitollinen olo kaiken jälkeen.
Kylläpäs tuntui oudolle suussa. Teräviltä ja vähän inhottaviltakin! Silti hymyilin iloisena että vihdoinkin olen päässyt ''kynnyksen'' yli ja tämä tapahtuu oikeasti! Suuntasin keskustaan ja mietin että mitenkäs minä nyt juhlistan tätä. Kävelin Apajassa yhden kuvausliikeen ohi ja siitä sain idean että käyn otattamassa itsestäni kuvan! Kävin sitten Tunninkuvassa ottamassa sen lennosta. Sain hyvän muiston tästä reissun aloituksesta.
Nyt näin neljä päivää näiden kanssa olleena, jomotus on alkanut helpottaa ja hampaiden hoitokin alkaa sujua jo huomattavasti paremmin. Alku on aina vaikeaa, mutta visio on pidettävä kirkkaasti mielessä! Aluksi jouduin käyttämään suojapastaa vasemman kruunun päällä, koska se hankasi tosi paljon. Eilen hankasi alahuuleen kahden etuhampaan braketit. Tänään olen ollut ilman suojapastaa. Lisäksi tuli vähän jännityspäänsärkyä joka tuntui eniten niskan yläosassa ja takaraivolla. Tänään ollut ihan hyvä päivä, alkaa hampaat tottua muutokseen.
Pelko oli aivan turha, koska KYS illä on niin ammattitaitoiset hammaslääkärit ja suuhygienistit!
Menin Kuopioon junalla varmuuden vuoksi, siltä varalta etten jaksa ajaa enää kotiin raskaan päivän jälkeen.
Meinasin myöhästyä jo suuhygienistin ajasta, koska törmäsin minun naapuriin KYS illä. Jäätiin siihen sitten jutustelemaan, ja tajusin neljää vaille 11 että nyt on jo KIIRE! Juoksin koko rakennuksen läpi ja istahdin penkkiin katsomaan että mikäs se minun vuoronumero olikaan. Juuri kun huomasin että numeroni on taululla, lähdin kiireellä etsimään oikeaa ovea. Näin että suuhygienistini yritti soittaa minulle, pahoittelin myöhästymistäni.
Eipä siinä mitään. Hän oli vasta nyt saanut tiedon siitä ettei minulle ollut saatu sitä yhtä separointirengasta paikalleen ja hieman huolestui tilanteesta, että kuinka minun käy. Hän laittoi vasemmalle puolelle separointirenkaan heti, jotta saataisiin tilaa kruunulle. Sillä välin hän laittoi kruunun oikealle puolelle, joka onnistui hyvin. Luotin lääkäriin täysin, pelkäämättä. Vasen puoli olikin sitten kinkkisempi, mutta hionnan ja levittämisen jälkeen kruunu saatiin kuin saatiikin paikoilleen! Olin hyvin tyytyväinen, ettei tämä aiheuttanut lisä harmia projektin aloitukselle. Sain erilaisia lankoja hammasvälien putsaukseen. Olin varmaan niin adrenaliinin vallassa ettei kruunujen asennus sattunut minua ollenkaan! Parempi niin, enkä kerennyt kiireessä juuri jännittää.
Minulle jäi odotusaikaa noin reilu tunti ennen brakettien asennusta, yritin hissukseen syödä ja rauhoittaa tykyttävää sydäntäni. Heti huomasin että kruunussa on joku osanen joka hankaa poskea. Kävelin opetusklinikalle odottamaan vastaanottoaikaani. Jännitin enemmän, koska minulle jäi aikaa pohdiskella, mutta kuitenkin tiesin suunnilleen mitä suuhuni tullaan laittamaan. Brakettien ja langan laitto oli piece of cake, hammaslääkäri kuitenkin joutui muuttamaan suunnitelmaa lennosta, koska kulmahampaani tarvitsee tilaa, joten toinen kulmahammas jätettiin ilman brakettia. Sain valita kuminauhojen värin, totta kai valitsin violetin! Sain vielä lopuksi tarkat ohjeet suun pesusta ja erilaisia putsausvälineitä plus suojapastaa. Kiitos osaaville ja ammattitaitoidille lääkäreille, kiitollinen olo kaiken jälkeen.
Kylläpäs tuntui oudolle suussa. Teräviltä ja vähän inhottaviltakin! Silti hymyilin iloisena että vihdoinkin olen päässyt ''kynnyksen'' yli ja tämä tapahtuu oikeasti! Suuntasin keskustaan ja mietin että mitenkäs minä nyt juhlistan tätä. Kävelin Apajassa yhden kuvausliikeen ohi ja siitä sain idean että käyn otattamassa itsestäni kuvan! Kävin sitten Tunninkuvassa ottamassa sen lennosta. Sain hyvän muiston tästä reissun aloituksesta.
Nyt näin neljä päivää näiden kanssa olleena, jomotus on alkanut helpottaa ja hampaiden hoitokin alkaa sujua jo huomattavasti paremmin. Alku on aina vaikeaa, mutta visio on pidettävä kirkkaasti mielessä! Aluksi jouduin käyttämään suojapastaa vasemman kruunun päällä, koska se hankasi tosi paljon. Eilen hankasi alahuuleen kahden etuhampaan braketit. Tänään olen ollut ilman suojapastaa. Lisäksi tuli vähän jännityspäänsärkyä joka tuntui eniten niskan yläosassa ja takaraivolla. Tänään ollut ihan hyvä päivä, alkaa hampaat tottua muutokseen.
Kommentit
Lähetä kommentti